Olen pidemmän aikaa haaveillut vanhan ajan ompelukoneen jaloista, jotta voisin tuunata niistä pöydän jalan. Ihailin Mummini vanhaa vielä käytössä olevaa Singeriä... Mainitsin sitten haaveilustani Mummille, josta sitten hetken päästä Mummi pinkaisi aittaan etsimään vanhaa ilmeisesti perintönä naapurin rouvalta saamaansa Stoewerin ompelukonetta. Sain tämän Stoewerin sitten omaksi kotiin tuomisiksi:) Onneksi isä osasi tuon vehkeen purkaa, jotta saatiin kuljetettua se 500km tänne etelään. Tästä kerroinkin aiemmin Aarteita postauksessa.
Odotin kuulevani M:n suusta että mitä ihmeen romua sä tänne raahaat, mutta onnekseni M on katsellut FOX:ilta Panttilainaamoa ja Huutokaupan metsästäjiä telkkarista niin paljon että sain kuulla ainoastaan positiivisia kommentteja aarteestani!
Eipä onneksi tarvinnut M:ää kahta kertaa pyytää kanssani rautakauppaan asiantuntijaksi maalia sekä teräsharjaa hakemaan. Hän kun sai Ellu-vapaat pari iltaa, häiskin pihalla hiomassa, puunaamassa ja maalaamassa tuota jalkaa:)
Teräsharjalla ruosteen harjaaminen ja hangaaminen olikin työläin vaihe! Maalaaminen menikin sitten hujauksessa verrattuna jalkojen puunaamiseen. Tässä olikin älyttömästi hankalia yksityiskohtia, joihin pienelläkin pensselillä on hankala päästä. Maalaus vaati muutaman uusintakierroksen, kun huomasin pieniä aukkoja hankalimmissa yksityiskohdissa väänneltyäni ja käänneltyäni jalkoa ylösalaisin.
Alunperinhän minulla oli tarkoitus käyttää jalat pöydän tekemiseen, mutta Stoewerin kaunis kansi sai kuitenkin jäädä koristamaan olohuonettamme enkä halunnut tuhota 1920-luvulta lähtien olevaa ompelukonetta. Kannessa toimii lukko mainiosti ja mikä mielestäni ihmeellisintä niin Mummini oli saanut vielä säilytettyä lukon alkuperäisen avaimenkin!
Pyyhin oliiviöljyllä puuosan kiiltäväksi aitan pölyistä. Ompelukone ei enää toimi, mutta se saakin viettää koristuksena eläkepäiviään olohuoneessa. Pöydällä koristaakin aina välillä kukkia maljakossa. Nyt vaan täytyy muistaa ettei pyyhi pölyjä kostealla tuon päältä vaan muistaa käyttää mikrokuituliinoja...
Siinä se puunaamisen työn tulos onkin! Ja uusi omistaja ylpeä restaurointitaidoistaan!
Eipä onneksi tarvinnut M:ää kahta kertaa pyytää kanssani rautakauppaan asiantuntijaksi maalia sekä teräsharjaa hakemaan. Hän kun sai Ellu-vapaat pari iltaa, häiskin pihalla hiomassa, puunaamassa ja maalaamassa tuota jalkaa:)
Teräsharjalla ruosteen harjaaminen ja hangaaminen olikin työläin vaihe! Maalaaminen menikin sitten hujauksessa verrattuna jalkojen puunaamiseen. Tässä olikin älyttömästi hankalia yksityiskohtia, joihin pienelläkin pensselillä on hankala päästä. Maalaus vaati muutaman uusintakierroksen, kun huomasin pieniä aukkoja hankalimmissa yksityiskohdissa väänneltyäni ja käänneltyäni jalkoa ylösalaisin.
Alunperinhän minulla oli tarkoitus käyttää jalat pöydän tekemiseen, mutta Stoewerin kaunis kansi sai kuitenkin jäädä koristamaan olohuonettamme enkä halunnut tuhota 1920-luvulta lähtien olevaa ompelukonetta. Kannessa toimii lukko mainiosti ja mikä mielestäni ihmeellisintä niin Mummini oli saanut vielä säilytettyä lukon alkuperäisen avaimenkin!
Pyyhin oliiviöljyllä puuosan kiiltäväksi aitan pölyistä. Ompelukone ei enää toimi, mutta se saakin viettää koristuksena eläkepäiviään olohuoneessa. Pöydällä koristaakin aina välillä kukkia maljakossa. Nyt vaan täytyy muistaa ettei pyyhi pölyjä kostealla tuon päältä vaan muistaa käyttää mikrokuituliinoja...
Siinä se puunaamisen työn tulos onkin! Ja uusi omistaja ylpeä restaurointitaidoistaan!
Mielettömän upea tuo sinun aarteesi. Voin vain kateellisena ihailla. :)
VastaaPoistaKiitos kiitos:)
Poista