Mattopyykkiä ja keittiön tasoja lauantain harmaana aamuna

Mahtavaa, viikonloppu jälleen pitkältä tuntuneen viikon jälkeen! Kotoilu, hyvä ruoka ja treeni teemalla mennään tämä viikonloppu. Nämä kuvat kotoa on otettu aiemmin viikolla, kun aurinko pilkahti taivaalta hetken etäpäiväni aikana. Silloin piti nopeasti etsiä kamera ja vangita valo kuviin. Tähän Suomen pitkään pimeään kauteen on aina joka vuosi yhtä iso totuttautuminen. Tänäänkin lauantai aamuna on heti jo niin pimeää että valot täytyy sytyttää eikä kynttilätkään pahitteeksi ole tunnelmaa luomaan.  

Meillä on ollut To Do-listalla alusta alkaen tähän kotiin muutettuamme vaihtaa keittiön tasot puisiksi, koska tuo nykyinen mustan puhuva lastu- tai liimalevyhässäkkä alkaa hajoamaan lieden ympäriltä. Nykyinen taso siis ei kestä eikä mielestäni ole kaunein mahdollinen tuohon. Kaunis lämmin puu olisi enemmän ehkä mieleeni, mutta kuultuani ja nähtyäni ystävien keittiöremonttien jälkeen kivi- tai betonitasoista niin erilaiset vaihtoehdot ovat pyörineet päässäni... Jotakin uutta tekisi mieli keittiöön! Tasojen vaihtoon emme ole vielä ryhtyneet, koska aina on löytynyt muuta rahanmenoa, mutta nyt tämäkin projekti on noussut mieleen useammin... Täytyypä keskustella tuon meidän perheen valtiovarainministerin kanssa. Se on ihan hyvä että toinen jarruttelee ja miettii budjetteja, koska kodin sisustusasioissa voisin hyvinkin huomaamattani elää yli varojen:)

 Sitten hiukan asiasta kukkaruukkuun. Eilen perjantai aamuna viikonloppu alkoi vähemmän hohdokkaasti, kun heti sängystä noustuani polkaisin koiran oksennukseen. Koiruudellemme Ukolle oli puhjennut yön aikana oksennustauti. Mistä lie yhtäkkiä tullut... Tämä aiheuttikin sitten emännälle ylimääräistä mattopyykkiä perjantai illan ratoksi. Mikäköhän siinäkin on että kaikki pitää antaa ylen nimenomaan matoille eikä lattialle, josta se olisi helposti putsattavissa?

Karhunpoika sairastaa

Toisaalta enpä tiedä kumpi harmitti enemmän: mattopyykki vai karvapalleron mökkireissun peruminen. Ukko nimittäin on kova mökkeilijä appivanhempien kanssa eikä sanaa "mökki" voi sanoa ilman pientä höpelyyskohtausta. Perjantaipäivät menevät Ukolla ulko-ovella ruokakassin vieressä mökille lähtöä odotellessa. Ja voi sitä riemua kun mökille pääsee... Se on vaan karvaturrin mielestä paras paikka maailmassa ja sieltä pois lähteminen onkin oma ruljanssinsa. Pieni karhun poikanen kovasti yritti tsempata lähteäkseen viikonloppureissulle, mutta pettymys oli suuri, kun kotiin oli jäätävä väsymykseltä ja heikotukselta. Nyt onneksi vointi alkaa jo parempi ja eiköhän me huomenna voida jo lähteä pienelle jaloitteluretkellekin.

Tänään kuitenkin lähdemme siipan kanssa ystäväporukalla maistelemaan hyviä makuja Ravintolapäivään eikä anneta harmaan päivän pilata sitä!

Rauhallista viikonloppua kaikille:)!