Sadetta, raikasta ilmaa ja lämmikettä

 

Tällä viikolla viimeistään olen havainnut sen että aika vaan juoksee niin kovaa että hyvä pysyy itse mukana! Ensi viikolla alkaa lokakuu!

 Selkein syksyn merkkihän on se että kotiin laitettiin lämmöt päälle, kun alkoi olla jo niin vilu sisälläkin ollessa. Toinen selkeä merkki on se että aamuisin alkaa jo olla hankalaa herätä, koska on vieläkin pimeää ulkona. Tosin ihanaan syyspimeyteen ja sateen ropinaan nopeasti nukahtaa, kun sitä ropinaa kuuntelee lämpimässä peiton alla. 

Ukko

Eilen ensimmäistä kertaa puin karvaturrille pikkuisen lämmikettä, kun oli niin sumuinen, kostean kylmä ja kolea ilma. Se oli meidän viluisalle ja mukavuudenhaluiselle koiralle mieleen. Kesken lenkin tulikin kiire kotiin, kun alkoi satamaan kaatamalla. Ehdittiin kuitenkin pikkusen ihailemaan syysluontoa lenkillämme.

Sade onkin vähän haitannut meidän ulkoiluja, kun tuo sokerista tehty koiramme ei liiku sateella milliäkään ellei ole pakko. Lenkkeily syksyllä on kuitenkin selkeästi mielestäni parasta, kun ilma on raitis ja virkistää mukavasti! 

 

Kohta pääseekin haravoimaan ja rapsuttelemaan pihaa... Tekisi mieli ravistella pihan vaahtera jo tyhjäksi lehdistä niin saisi kaikki kerralla haravoitua pois:)

Syksyistä viikonloppua kaikille:)!

Vieläkö on kesää jäljellä?

Tällä viikolla säät ovat olleet tosi syksyiset ja mahasta kouraisi, kun radiossa puhuttiin koulujen alkamisesta. Tuntuu kuin koko kesä olisi ollut pari hassua päivää siellä täällä... Tai oikeastaan tuliko sitä ollenkaan kunnolla?

Eilen ja tänä aamuna mittarissa oli vain +11, mikä ei paljon lämmitä! Vielä viime viikolla nautittiin ystävän kanssa kesäsäästä näissä merkeissä kalliolla istuskellen ja herkkuja napostellen... Ja oli sentääs lämmin!

Ystäviltä viime kesänä saatu ruukkuruusu jaksaa kukkia vielä tänä kesänäkin, joskin vähän myöhemmin kuitenkin.

Pitäisiköhän pikku hiljaa aloittaa syksyyn valmistautuminen...Taidan vasta tyytyä ihan vaan kynttilöihin pimeinä iltoina:)

Kesäloman jatkoa (osa 2)

Loma jatkui Kolin maisemista mummolaan maaseudulle sukuloimaan. Samalla käytiin isovanhempien kanssa moikkaamassa vanhempiani ja veljeäni heidän vuokraamallaan läheisellä mökillä. Piristettiin kummisetääni, jonka rautainen koiramummo nukkui pois sateenkaarisillan toiselle puolen kunnioitettavassa 17 vuoden iässä. Juotiin konjakkipaukut Lotta-koiran kunniaksi.

Sain veljeni mukaan mummolaan. Pelattiin monopolia, syötiin herkkuja ja opetin veikkaa ajamaan 

ruohoa päältä ajettavalla ruohonleikkurilla.

Tässä vaiheessa alkoi herkut painamaan sen verran että huitelin pari 10km lenkkiä pitkin maita ja mantuja. Ihailin lehmiä ja hevosia. Päätin että joskus vielä opettelen ratsastamaan... 

Sain jälleen mummilta pari aarretta kotiin eli ikkunan pokat sekä maitotonkan;) Ne tosin jäivät vielä odottamaan aittaan hakijaansa, koska ne eivät mahtuneet paluukyytiin... Nyt saan rauhassa miettiä ikkunanpokalle ideoita. Taimia sain jälleen ison kassillisen ja nyt toivotaan että lähtevät hyvin kasvamaan myös meidän pihalla.

Olipa muuten ihana tulla maalta kotiin. Niin ihanaa kuin siellä maalla onkin, niin kyllä rakastan kaupungin menoa, pauketta ja vilskettä.

Loma jatkuu vielä onneksi. Ihana olla kotona ja touhuta omiaan. Puhumattakaan ystävistä<3

Ukkonen, sade ja kesäloma (osa 1)

Viime viikko menikin hiljaisuudessa tällä blogipuolella. Täällä ollaan takaisin nyt tästä lähtien tiuhempaan.

Vietin viime viikon alun näissä merkeissä:

Vesi oli "pikkuisen" noussut sateiden johdosta...

Veden äärellä mökillä tädin hoivissa ihaillen jylhiä Kolin maisemia.

Nautiskellen hyvää ruokaa... Grillattavat, pullat, kakut, päiväkahvit... Mansikat kermavaahdolla ja kinuskikastikkeella... 

Vinkkinä muuten nuo parilat grillillä on aivan mainiot. Eivät likaa grilliä, mikä on hankala pestä. Parilat on helppo pestä sekä siirtää pöytää puulautasella esille. Mielestäni myös kana ja muut grillilihat pysyivät mehukkaimpana parilalla tehdessä eivätkä kuivuneet niin herkästi grillissä. Ja kasvishöystö taateleilla ja Creme Bonjour juustolla höystettynä ihan mieletöntä!!

Minua ei tämä kuuluisa kesäsää haitannut ollenkaan. Nautin kun sai seurata ukkosen nousemista ja kuunnella jyrinää sekä sateen ropinaa viltin alla. Mikään ei voita ukkosen jyrinää, näitä maisemia, kasaa sisustuslehtiä ja keskipäivän kuoharilasillista! Unohtamatta hyvää seuraa!!

Kaunista, eikö?

Niinhän se on. Myrskyn jälkeen on poutasää. Tämä "säälaki" tuntuu olevan totta myös ihmissuhteissakin... Hyvä niin, se raikastaa ilmaa. Voi aloittaa ihan alusta:)

Talvilenkillä

Koiran omistamisessa on parasta se että töiden jälkeen saa nauttia tällaisista maisemista ja unohtaa työhuolet lenkkipolulle. Tällä tarkoitan sitä että tulee pakko lähteä ulos lenkille eikä mennä esimerkiksi salille, koska kyllä se raikas ulkoilma tekee ihmeitä mielelle enemmän kuin salilla reippailu. Eikä tosiaan lysähdä kotisohvalle töiden jälkeen, kun näkee karvakaverin riemun ja sen energian, mikä on pursuaa neljän seinän sisällä vietetyn päivän jälkeen.

 Lenkkeily tekee kyllä hyvää, mutta kyllä tämä neiti jo kaipaa salille pumppaamaan... Tuntuu koko kroppa ihan löysältä! Ärsyttää vaan vielä tämä köhä ja yskiminen, ettei kehtaa mennä vielä jumppailemaan jos yskäkohtaus yllättää. Tai vielä pahempaa tulisi joku jälkitauti...

Uskallettiin Ukon kanssa mennä meren jäälle kävelylle moottorikelkan jälkiä pitkin. Ihanaa kun sai pitää koiraa vapaana koko lenkin ajan ja nauttia vaaleanpunaisesta taivaasta ennen kuin aurinko laski. Sen jälkeen olikin lumitöiden vuoro... Mieltä kuitenkin virkistää se että töiden jälkeen on vielä valoisaa ja sehän on lähestyvän kevään merkki!