Mainitsinkin aikaisemmin että meillä oli loppukeväällä aidan rakennusruljanssi. Kiitokset kuuluvat M:lle ja appiukolleni, jotka tekivät uskomattoman työn aidan rakentamisessa. Itse ajattelin ensin vähän toisentyyppistä enkä todellakaan näin hienoa kuin minkä M hienolla suunnittelullaan ja toteutuksellaan sai aikaiseksi! Mä niin tykkään<3
Ennen aitaa piha tuntui pienemmältä. Kummallista kyllä kun ensimmäiset elementit olivat reunustamassa piharajoja niin piha tuntui NIIN paljon kasvaneen ja mielettömän suurelta!! Ihmeellistä sanon minä:) Piti ihan kysyä työmiehiltä että onhan nyt kaikki oikein mitattu:)
Työläin osuus oli aitaelementtien rakentaminen ja pystyttäminen. Jos minulta kysytään niin työläin osuus oli ehdottomasti maalaaminen. Meikäläinen nimittäin maalasi koko hela hoidon laskujeni mukaan kolme kertaa, jotta saimme oikean värisävyn aitaan!!
Naapurimmekin kysyi jo tarjousta M:ltä, josko hän jaksaisi naapurillekin rakentaa vastaavan aidan... Saa nähdä mikä on M:n mielipide ensi kesänä, mutta tänä kesänä ei kuulemma ruveta enää aitahommiin. Oma aita oli jo tarpeeksi työläs, mutta sen arvoinen. Säästimme laskujen mukaan itse tekemällä aidoissa noin 2000€. Itse materiaaleihin meni noin 600€. Uskon että aidalla on myös positiivista vaikutusta asunnon myyntihintaan sitten joskus kaukana tulevaisuudessa, kun on tarvetta isompaan kotipesään.
Upeat tuijamme tuovat portille ruhtinaallisen vastaanoton.
Pihan laitto projekti senkun jatkuu... Ja allekirjoittanut jatkaa puutarhuriksi itse opiskelua:) Ensi kesälle taitaa jäädä ne täydellisen tuuheat kukkapenkitkin:)
Viimeistään ensi kesän pihaprojektimme onkin laittaa liuskekiviä koko matka portilta terassin sisäänkäynnille. Tällä hetkellä tuo koiruutemme Ukko tykkää pyöritellä kiviä ja kaivella vähän liikaakin aikansa kuluksi niille kiville kuoppia. Irralliset kivet siis Ukko käy pöllimässä kukkapenkistäni. Sekin hauskuus tosin loppuu todennäköisesti viikonloppuna, kun saan sementointiprojektini loppuun:) Säästyy samalla kukkapenkkini (tällä hetkellä olemattomat) kukat... Tästä syystä tosiaan nurmikko ei kasva millään kulkuväylälle.
Nyt pihalla onkin tullut enemmän vietettyä aikaa, koska aita tuo mielettömästi yksityisyyttä. Olen antanut takana olevien puskienkin kasvaa rauhassa, jotta saamme lisää näköestettä pihalle. Mikä parasta aidassa tietysti on se että Ukko saa rauhassa pihalla puuhastella ja oleilla eikä tarvitse pelätä että "tykinkuula" pääsisi aidan läpi. Kaivuuprojektitkin onneksi ainakin toistaiseksi ovat sisäpihalla kivien luona eikä karkureittiyrityksiä näytä ilmaantuneen minnekään aidan reunalle.
Aitaan saa mukavasti eloa viime kesän parvekelaatikoilla. Laatikoissa orvokkeja ja mansikkaa kypsymässä...
Marimekon kirpparilöytö tuikku toimii kauniina minimaljakkona rehottaville orvokeilleni.
Sitten pieniä ilon aiheita:
- hyvä ystävä tulee monen vuoden jälkeen takaisin toiselta puolelta maapalloa Suomeen!
- valo ja aurinko on antanut valtavasti energiaa ja olen saanut puuhasteltua vaikka mitä!! Niistä juttua myöhemmin:)
-ensi viikon jälkeen alkaa mulla pieni parin viikon loma:)!
-Koiruus tuntuu tervehtyneen selkävaivastaan ja on taas oma itsepäinen itsensä. Näyttää siltä että selvisimme säikähdyksellä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti