Ajatuksia ja kuvia viime viikonlopulta

Vettä sataa ropisee... 

Tässä arjen harmaassa, koleassa ja kosteassa meiningissä minun ajatukseni töiden lomassa kyllä karkaavat jo viikonlopun viettoon... Toivottavasti olisi säiden puolesta aurinkoinen viikonloppu luvassa... Piristäisi kummasti mieltä ja antaisi energiaa!

 Viime viikonloppuna ei satanut vaan paistoi ainakin päivällä aurinko. 

Pääsi kuvaamaankin ihan hyvässä valossa kuten kuvistakin näkyy.

 

Viime viikonloppuna ystävä tuli kylään, tehtiin pizzaa, parannettiin maailmaa ja juotiin kahvit kera Dallaspullien.

 Kerrassaan voimaannuttavaa sanoisin:)

Nuo Fazerin Dallas valmispullat ovat muuten ihan lemppareitani. Ihanan helppoja ja makeita. Joskus vuonna nakki ja perunamuusi yritin näitä tehdä itse kehnoin lopputuloksin. Pitäisi nyt viisaampana leipurina kokeilla uudestaan.

Sain ystävältä vielä näin kauniin syyskimpun pöydälle, mikä onneksi jaksaa edelleen hienosti piristää harmaita iltoja.

Nyt kun vielä keksisi energiaa loppuviikkoon jostakin! Tuntuu olevan taas tämän neidin kalenteri ylibuukattu ja näin ollen pieni stressinpoikanen alkaa jo jyskyttää ohimoja...

Olisi ystävän synttärit, kaverin kanssa uuteen jumppapaikkaan tutustuminen, kellarin kirppiskamojen läpikäynti, kirppikselle kukonlaulun aikaan nousu, tyttöjen iltaa yms...

No hei aktiivinen ihminen on onnellinen:)

Kaalikääryleitä

Minulle on jäänyt jostakin ihmeen syystä kammo kaalikääryleisiin ala-asteajoilta. M:n toivomuksesta ja löytäessäni simppelin reseptin päätin kokeilla josko oma tekemät kääryleet olisivat paremmat kuin kouluruokalan. Ja kyllähän ne olivat:)! Joskin kaalikääryleet ovat aika suuritöisiä, kun ottaa huomioon kaalin keittelyt, täytteet ja vielä siihen päälle kääryleiden valelut uunissa ollessa.

NAM! Pitäisiköhän seuraavaksi kokeilla toista kammotusta eli kaalipataa näin kaalisesonkina:D?

Siivous(ko) terapiaa?

Taidan olla aika erikoinen ihminen siinä suhteessa että tykkään oman kodin siivoamisesta. Tulen levottomaksi jos tavarat on levällään ja pölypallerot vilisee nurkissa. Varsinkin kevät on järkyttävää aikaa, kun aurinko tuo kaiken pölyn näkyviin.

Eilen pääsin vähän aikaisemmin töistä, joten ryhdyin siivoushommiin ennen kuin lähdin katsomaan Hartwallille Kanada-Sveitsi matsia isän ja veikan kanssa. Tänään sainkin heti töiden jälkeen hengähtää paikasta toiseen juoksemiselta ja nauttia puhtaasta kodista. 

Sain viime viikolla pestyä kaikki ikkunat, mikä on saavutus sinänsä, koska meillä on kolminkertaiset ikkunat... Enää ei olekaan to do-listalla kuin terassin siivous ja sen helppojen ikkunoiden pesu.

Tyynytkin pääsi pesukoneen kautta takaisin sohvalle

Käytiin Ukon kanssa rutiinilenkkiä pidemmällä lenkillä tänään. Kaveri on niin innoissaan keväästä että kuola valuu ulkona hössöttäessä ympäriinsä ja kuolaan tarttuu vaikka mitä lehtiä, oksia ja ötököitä mukaan. Tassut tuli koiralta pyyhittyä ja tehtyä punkkitarkistus rutiinilla, mutta siivouksen jälkeen onkin onkin mukava nähdä tämä näky...

Onneksi Ukko on muuten siisti kuten omistajansakin. Pari kertaa kun hätä on yllättänyt pitkän työpäivän aikana niin Ukko on käynyt pissalla kylppärin kaivon päällä<3 

Mummi kylässä

Käsinmaalatut kupit, asetit ja tarjoilulautanen sekä kermakko ja sokerikko tätini löytöjä kirppareilta, jotka sain omakseni.

Kulho Arabian KoKo-sarjaa

Eilen oli meillä tarjolla vaaleanpunaiset kahvittelut. Mummi soitti sunnuntaina tulevansa yllätysvierailulle vanhemmilleni. Eilen vuorostaan Mummi tuli meille vaaleanpunaiselle kahvihetkelle ja vadelmakakulle.

Muumilasit Iittala, Pöytäliina Kotikulta

 Mummin mieliksi laitoin myös pöytäliinan, jonka sain joululahjaksi. Ja se olikin sattumalta sävyltäänkin kattaukseen sopiva ja ihan hyvinhän tuo istuu tänne muutenkin.

Kiireen vilskeessä en ehtinyt leipomaan ja tyydyin Fazerin vadelmakakkuun, mikä olikin erittäin onnistunut kakku valmiskakuksi! Suosittelen!! En oikein valmis kakuista perusta ollenkaan, joten tämä oli erittäin hyvä yllätys!

Mariskooli on aina kaunis katseenvangitsija - yksi suosikki väreistäni kuvassa

Ja tiedättekö... Mä rakastan yli kaiken näitä Fazerin Pupu-Jussin Kevät rakeita!! Ja näitä kun saa vaan kerran vuodessa naatiskella...

Alkaa jo helpottaa hetkeksi!

Nyt on viikon rankimmat päivät takana ja kyllä voin sanoa että minusta on kyllä mehut puristettu irti. Vielä kun huomisen jaksaa painaa niin sitten alkaa hyvin tarpeeseen tuleva talviloma! Tää nainen tarvitsee niin paljon unta, treeniä, lepoa, kotona oleskelua ja hommailua! Taas voi vaan kiittää ihania ystäviä tuesta ja tsemppauksesta<3 Koska tämä päivä tuntui jo perjantailta minulle niin herkuteltiin vähän jo ennakkoon :)

Yskänlääkettä ja luutanssia...

Amandabin kori

Kävin aamusella lääkärillä hakemassa reseptiä vähän tujumpaan yskänlääkkeeseen, kun yöllä tuntui kylkiluut melkein murtuvan yskimisestä. Ärsyttää vähän vain maata ja levätä joutilaana, kun ulkona on noin hieno sää ja keksisi vaikka mitä tekimistä, mutta kroppa leikkaa heti kiinni. Onneksi on blogit, Facebook ja ystäviä! Muuten aika tulisi aika pitkäksi.

Sain kuitenkin sen aikaan lääkkeiden voimin että tuo viime viikolla Amandabin alesta tilaamani koritarjotin löysi löysi paikkansa tuosta olkkarin pöydältä. Tuo on niin kätevä siinä suhteessa että kaikki rojut pysyvät korissa eikä karkitkaan tipu koiran syötäviksi. Ja kaukosäädin löytyy heti, kunhan sen vain tuohon muistaa laittaa käytön jälkeen. Ostin toisenkin tarjottimen alesta, mutta se vielä odottaa paikkansa löytämistä.

Sitten kuvia Ukon "Luutanssista", minkä äijä tekee aina kun saa herkkuja. Luutanssi tanssitaan mitä ilmeisemmin siksi että luupurkin haltijat nauraa kyyneleet silmissä aina tuolle tanssille ja sehän tietää aina lisää herkkuja. Onneksi tuo karvakasa tuntuu olevan sympatiakipeä mun kanssa eikä rieku koko aikaa. Saas nähdä mikä energia irtoaa, kun M tulee kotiin. Tekisi mieli lähteä ulos helmikuun aurinkoon kävelylle, mutta flunssa ja pakkasilma ei nyt oikein sovi kuvioihin.

Luutanssia

Luun täppäysliike

Luutanssi jatkuu...

Luun päällä hyppimistä valoakin nopeammin...

Luutanssin jälkeen voikin sitten nauttia itse luusta.

Perjantai

Viikonloppu alkoi puolentoista tunnin lenkillä tuolla lumituiskussa maailmaa parantaen kaverin kanssa. Ihan parasta! Sen jälkeen perinteiset lumityöt ja huomasin sitten ulkoilleeni parisen tuntia. Mikä "ulkoilmamyrkytys":)!!

Tänään meinaan olla vaan kotosalla katsellen Voice Of Finland, Korkojen kera ja tuo Ville Haapasalon Silkkitie 30 päivässä ja tämän tallennusrundin kunniaksi pyöräytin kasviskinkkufetapiirakan, jonka naatiskelen sidukan kera. Nams!

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...

Eilinen meni hujauksessa töissä ja sieltä suoraan viemään koira lenkille, josta sitten matka johti hallille katsomaan nuoremman veljen matsia isän kanssa. Pikkuäijä on kehittynyt huimasti ja vauhtia on tullut lisää älyttömästi. Isä puolestaan olisi joutanut itsekin kentälle pelaamaan, oli nimittäin sen verran hyvät neuvot kentän laidalla ja kuuluva ääni:) Tänään meni yhtä nopeasti taas työpäivä ja koiran kanssa jälleen ulos. Mentiinkin tänään aikaisemmin puistoon ja sainkin nihkeitä katseita Ukolta, kun ei ollut vielä riehumiskavereita saapunut.

Nyt ajattelin tiistain kunniaksi siivota ja sitten nauttia uudesta Koirat lehdestä, mikä tipahti postiluukusta tänään. Pakkohan se oli jo selata läpi varsinkin, kun rotuesittelyssä oli Ranskikset! Pari juttua nostan lehdestä vielä tähän blogiin, mitkä saivat hymyn kasvoille: mies oli kirjoittanut Iltalehden Sofian Sohva-palstalle kuinka saada tyttöystävä luopumaan koirahaaveestaan. Palstan pitäjän vastaus olikin ihan järkevä ja täyttä totta: "Luulen että sinun on parasta antaa periksi ja nopeasti. Ei tee itsetunnolle hyvää, jos tulee koiran takia jätetyksi. Älä päästä tilannetta siihen pisteeseen että "minä tai koira", koska koira voittaa ennemmin tai myöhemmin." Tämähän on täyttä totta, koska minä olin meillä alunperin vastaan koiran hankkimista, mutta enhän voinut kieltää toiselta unelman toteuttamista. No mitenkäs sitten kävikään? Musta tuli se kaheli koiraihminen... Ja tuota epätoivoista miestä lohduttaakseni sanoisin että ainakin itse voitin paljon enemmän kuin osasin kuvitellakaan, kun annoin periksi koiran hankinnassa.

Toinen juttu minkä halusin lehdestä tuoda esille tänne blogiin oli TV2:n Silminnäkijä-ohjelmassa esille tuotu havainto kuinka ihmislasten ruuissa sallitaan 180 sellaista lisäainetta, joita ei sallita koirien ruuissa. Huh huh, tuumasin minä. Työkaverini tuumasi minulle yhdellä työmatkalla mielestäni osuvasti että monesta koirasta huolehditaan paremmin kuin monesta lapsesta Suomessa ja maailmalla. Tämä lienee järkyttävän totta, kun katsoo tuota omaa koiraakin erikoisruokineen ja talvitossuineen...

Nyt otan imurin kauniiseen käteen ja laitan pyykkikoneen laulamaan. Tuolla meidän "pyykkipöntön" kannella hyvä tapa hälyyttää täydestä likapyykistä, kun kansi tippuu kaamealla pamauksella lattialle.