Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...

Eilinen meni hujauksessa töissä ja sieltä suoraan viemään koira lenkille, josta sitten matka johti hallille katsomaan nuoremman veljen matsia isän kanssa. Pikkuäijä on kehittynyt huimasti ja vauhtia on tullut lisää älyttömästi. Isä puolestaan olisi joutanut itsekin kentälle pelaamaan, oli nimittäin sen verran hyvät neuvot kentän laidalla ja kuuluva ääni:) Tänään meni yhtä nopeasti taas työpäivä ja koiran kanssa jälleen ulos. Mentiinkin tänään aikaisemmin puistoon ja sainkin nihkeitä katseita Ukolta, kun ei ollut vielä riehumiskavereita saapunut.

Nyt ajattelin tiistain kunniaksi siivota ja sitten nauttia uudesta Koirat lehdestä, mikä tipahti postiluukusta tänään. Pakkohan se oli jo selata läpi varsinkin, kun rotuesittelyssä oli Ranskikset! Pari juttua nostan lehdestä vielä tähän blogiin, mitkä saivat hymyn kasvoille: mies oli kirjoittanut Iltalehden Sofian Sohva-palstalle kuinka saada tyttöystävä luopumaan koirahaaveestaan. Palstan pitäjän vastaus olikin ihan järkevä ja täyttä totta: "Luulen että sinun on parasta antaa periksi ja nopeasti. Ei tee itsetunnolle hyvää, jos tulee koiran takia jätetyksi. Älä päästä tilannetta siihen pisteeseen että "minä tai koira", koska koira voittaa ennemmin tai myöhemmin." Tämähän on täyttä totta, koska minä olin meillä alunperin vastaan koiran hankkimista, mutta enhän voinut kieltää toiselta unelman toteuttamista. No mitenkäs sitten kävikään? Musta tuli se kaheli koiraihminen... Ja tuota epätoivoista miestä lohduttaakseni sanoisin että ainakin itse voitin paljon enemmän kuin osasin kuvitellakaan, kun annoin periksi koiran hankinnassa.

Toinen juttu minkä halusin lehdestä tuoda esille tänne blogiin oli TV2:n Silminnäkijä-ohjelmassa esille tuotu havainto kuinka ihmislasten ruuissa sallitaan 180 sellaista lisäainetta, joita ei sallita koirien ruuissa. Huh huh, tuumasin minä. Työkaverini tuumasi minulle yhdellä työmatkalla mielestäni osuvasti että monesta koirasta huolehditaan paremmin kuin monesta lapsesta Suomessa ja maailmalla. Tämä lienee järkyttävän totta, kun katsoo tuota omaa koiraakin erikoisruokineen ja talvitossuineen...

Nyt otan imurin kauniiseen käteen ja laitan pyykkikoneen laulamaan. Tuolla meidän "pyykkipöntön" kannella hyvä tapa hälyyttää täydestä likapyykistä, kun kansi tippuu kaamealla pamauksella lattialle.