Tuo pellavareunuslakana oli aika ryppyinen tullessaan ja voin sanoa että vaikka on maailman paras silityskeskus niin tuon silittäminen on yhtä temppuilua ja tuskaa sen koon vuoksi! Onneksi tuo oli kuitenkin sen verran siliävää että silityksen (ja hermojen menettämisen) jälkeen tuo suoristui, kun löysi paikkansa sängyn petauspatjan alta. Nimittäin lakanoita tulee aina vaihdettua kuitenkin sen verran tiuhaan niin ei tarvitse olla tuota koko ajan pesemässä ja silittämässä. Nuo reunuslakanoihin olen tykästynyt kovasti kun meillä ainakin tuon sängyn kuosi on niin ruman sininen eikä arkena ehdi aina petaamaan päiväpeittoa.
Esittelen myös tässä postauksessa uuden ylpeydenaiheeni: itse tekemäni kynttilän mansetit! En ole erityisen käsityöihminen vaikka tykkään työn vastapainoksi askarrella ja tehdä käsillä jotakin luovaa. Saan idean aiheita kyllä, mutta lähinnä se toteutuksen jälki on karmaisevaa ja siksi iso innostus loppuu hyvin nopeasti. Tästä työnjäljestä ehkä kertoo eniten se että meidän perheessä M ompelee napit yms ja jopa ompeli meille verhot! Ja niin monet Ukon villapaidat ja tyynyliinat jääneet odottamaan valmistumistaan.
Tosin käsityö kärsivällisyyteni on kyllä riittänyt koruihin, kunhan saan niihin inspiraation. Noita koruja olen tehnyt läheisilleni joskus joululahjaksi sekä itselleni. Pari kaulakorua on vieläkin suosikkejani ja käytän niitä edelleen miltei päivittäin. Helmiä on kuitenkin jäänyt yli aika paljon ja rautalankaa. Kävin joulun alla Joensuussa mummon kanssa Pentikissä katsomassa kauniita mansetteja ja muita kynttilän koristeita niin siitä se sitten lähti.
| Kynttelikkö |
Mansetit kieputin rautalangasta ja vanhoista koruista saaduista helmistä yhteen parin illan aikana telkkaria tuijotellessa. Ensin tein paksummasta rautalangasta kehikön ja sitten ohueen rautalankaan pujotin helmiä, mitkä kieputin paksumman rautalangan ympärille.
| Mansetit |
Sainpas helmiä vähemmäksi ja idean ensi joulun lahjoihin... Ehkä paras saavutus oli kuitenkin se että sain tuon M:n hiljaiseksi. Sain viime syksyllä inspiraation tehdä koivunoksista hieno kranssi oveen. No hikihatussa etsittiin oikeanlaista koivua, mistä revittiin oksat ja käytiin rautakaupasta rautalankaa. No ne oksat on takapihalla edelleen myttynä lumen alla eikä kranssina ovessa. Se inspis vaan hävisi töiden ja kiireiden alle... Ja arvatkaa olenko saanut kuulla pientä pottuilua aiheesta:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti